Zinaida Linden: Lindanserskan
Lindanserskan är en tunn bok, 127 sidor, tio noveller. Själva läsupplevelsen känns dock betydligt större vilket kan bero på att författaren väver in i de till synes enkla kärleksberättelserna en hel del lånegods. Detta framkommer redan i några av novelltitlarna: I bergakungens sal, Romeo och Julia och Juice och andra bekymmer. I berättelserna finns alltså hänvisningar till traditionella sagor (Topelius), den ryska litteraturen och även till populärkultur (Seal, Juice). På så sätt kan novellerna tänkas sträcka sig en bit utanför den kompakta och ironiska berättarstilen som är Lindens varumärke.
Men berättelserna är fylliga, roliga och oförutsägbara nog för att läsas som de är: berättelser om relationer mellan ryska kvinnor och finska män. Det handlar om en hop mer eller mindre egendomliga individer med nationella särdrag, även stereotypiska sådana, som utgångspunkter för sina förehavanden. I författarens kalejdoskop stöter dessa individer (med sina mänskliga särdrag) samman och intar skiftande positioner i människans envisa begär efter kärleken.
Personligen tyckte jag mest om den avslutande och längsta novellen Ofelia, som presenterar finnen Paavo som inte dricker, slår eller spelar. Paavo bär dock på sig hemligheter som vållar problem i förhållandet med den ryska kvinnan, som med tålamod och skicklighet lyckas undanröja dessa till slut.
Av Zinaida Linden finns även:
Överstinnan och syntetisatorn (1996)
Scheherazades sanna historier (2000)
I väntan på en jordbävning (2004)
text: Kaj Lahtinen
Kiinnostu Venäjästä!
Turun kaupunginkirjasto sai Pietarin kaupungilta noin 250 kirjan lahjoituksen syksyllä 2009.
Kokoelmassa on sekä venäjän- että englanninkielisiä kirjoja, jotka johdattavat monipuolisesti venäläiseen kulttuurin. Lahjoitus sisältää mm. taidetta, historiaa, kaunokirjallisuutta sekä muuta Pietariin liittyvää.
Kirjat ovat helmikuun ajan esillä pääkirjaston Taide- ja Tieto-osastoilla. Ne ovat myös haettavissa Vaski-verkkokirjastosta hakusanalla Pietari-kokoelma.
Kaikki lahjoituskirjat löydät täältä.
Teksti: Piret Luukka ja Marie
Kuvat: kirjan kansia
Kent: Röd – rockista elektroniseen
Ruotsalaisyhtye Kent on yksi niistä rockbändeistä, jotka ennakkoluulottomasti ovat ottaneet koneet haltuunsa. Viime vuoden lopulla julkaistulla Röd-levyllään Kent näyttää mallia tulevaisuuden rockmusiikille fuusioimalla yhteen kitarat ja konemusiikin.
Kentin tyylin muutos on sukua muun muassa The Gossipin Music for men (2009) ja Cut & Copyn In ghost colours (2008) levyille, joissa rokkarit ovat ottaneet elektronisemman ilmaisun ilomielin vastaan. Jo edellinen Kentin levy Tillbaka till samtiden (2007) osoitti että yhtyeellä oli koneet mielessä, mutta tuntuu että se oli vain kokeilua verrattuna siihen mestariteokseen, joka Röd on.
Arvosteluja luettuani olen huomannut, että uusi tyyli on ollut erittäin hankala niellä erityisesti vanhoille Kentin faneille, mutta uusiakin on varmasti saatu. Itse en olisi korvaanikaan lotkauttanut vanhalle Kent-tyylille, mutta Tillbaka till samtiden -levyn elektroniset soundit saivat höristämään korviani kyseiselle bändille.
Röd alkaa oudolla haparoivalla kuorolaululla, mutta räjähtääkin elektroniseksi ilotulitukseksi Kentin kitarajuuria kuitenkaan unohtamatta. Jokainen biisi tukee toinen toistaan ja levy on tasaisen loistava ja melankolinen laadultaan. Sinkkuna julkaistu Töntarna on kenties elektronisin biisi Kentiltä ikinä ja toinen sinkku Hjärta koskettaa raastavasti. Kuullaan levyllä myös ihan suoraa tanssibiittiäkin! Aivan selvästi huomaa, että Depeche Modet ynnä muut on kuunneltu. Myönsiväthän miekkoset taannoisessa Rumbassa, että kuuntelivat Rödin teon aikaan jopa teknoakin.
Aivan upea levy ja ehdottomasti viime vuoden parhaimmistoa, jopa näin vannoutuneen konemusiikkipuristin näkökulmasta. Röd on klassikko, jota voi kuunnella hyvin vuosienkin päästä.
Kentin kotisivut: http://www.kent.nu
Tietoa Kentistä suomeksi: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kent_(yhtye)
Kentin Röd Vaski-verkkokirjaston kokoelmissa
.
Juha S.
Maakunnan bändejä demotornissa
Haloo maakunnan bändit, yhtyeet, solistit! Musiikin aihealueella on avattu teitä varten demotorni. Demotorni on kuuntelupiste, jonne maakunnan artistit ja bändit voivat tuoda esille omia ennen julkaisemattomia cd-levyjä kaikkien kuunneltaviksi. Levyn voi halutessaan lahjoittaa maakuntakokoelmaan.
Demotornissa on tällä hetkellä kuunneltavana viisi bändiä Turun seudulta: Half Apple, Stereopolis, Dasputnik, Two By Four ja Nauticus.
Tapasin asiakkaamme Elisa Kuuselan testaamassa demotornia ensimmäisten joukossa. Elisan mielestä demotorni on hyvä palvelu, jonka kautta bändit saavat näkyvyyttä. Hänen mielestään asiasta pitäisi kuitenkin tiedottaa paremmin. Nyt siis kaikki: sana kiertämään. Levyjä otetaan vastaan musiikin asiakaspalvelutiskissä jatkuvasti. Tällä hetkellä esillä olevat bändit ovat todella mielenkiintoisia ja tasokkaita. Tulkaa kuuntelemaan!
teksti ja kuva: Hevifossiili
Leppoisaa joulua!
Mustan naakan toimitus ja kaupunginkirjaston muu henkilökunta toivottavat blogin lukijoille leppoisaa joulua. Nauttikaa valkoisesta joulusta, jouluherkuista ja yhdessäolosta perheen ja ystävien kesken. Tavataan taas ensi vuonna!
Ilmari Kiannon talvisota – siviilimiehen sotapäiväkirja
Kirjailija Ilmari Kiannon sotapäiväkirja julkaistiin tänä syksynä ensimmäisen kerran. Päiväkirja on siviilimiehen näkökulman talvisodan taisteluihin. Kianto oli sodan aikaan jo 63-vuotias eikä osallistunut rintamalla taisteluihin.
Ilmari Kiannon maineikas kirjailijakoti Turjanlinna sijaitsi lähellä talvisodan taisteluja Suomussalmella. Kianto merkitsi muistiin paikkakunnan sotatapahtumia, huhuja, ajatuksiaan ja ihmisten pohdintoja.
Joulukuussa Kianto joutui perheineen lähtemään evakkoon ja jättämään rakkaan talonsa. Hän jätti Turjanlinnaan tyhjään sikarilaatikkoon käsin kirjoittamansa venäjänkielisen tekstin: Venäläiset toverit! Kunnioittakaa ohimennessänne köyhän kirjailijan kotia. Tuolla saari autiona ja huvila itäänpäin muine rakennuksineen. Tästä johtuen Kiantoa tultiin tammikuun alussa 1940 pidättämään sotapetoksen yrityksestä epäiltynä. Häntä epäiltiin venäläisten kätyriksi. Kianto tuomittiin sodan aikana puoleksi vuodeksi kuritushuoneeseen, mutta presidentti Kyösti Kallio armahti hänet myöhemmin.
Sodan aikana omat joukot polttivat Turjanlinnan, joka oli Kiannolle hyvin raskas menetys. Paikallisten asukkaiden tuella Turjanlinna rakennettiin uudelleen, mutta se paloi jälleen yhdeksän vuotta myöhemmin. Mustalainen oli joskus ennustanut Kiannolle, että jos hän rakentaa raunioille, se palaa uudelleen.
Siviilimiehen sotapäiväkirja on mielenkiintoinen, välillä järkyttävä, välillä hauska. Kirjaa ei voinut jättää kesken, se oli kuin jännityskertomus. Välillä oli perheen koiraemo hukassa ja sen pentu vikisi Kiannon repussa maitoa. Seuraavassa hetkessä olivat perheen rouva ja 5-vuotias tytär kadoksissa. Koko kylä oli evakuoitu, mutta rouva ja tytär olivat jääneet ”ryssien” keskelle Kiantoa odottamaan. Evakkoon lähdettiin hirvittävällä kiireellä. Kyläläiset joutuivat jättäämään lehmätkin navettaan oman onnensa nojaan tulipalopakkasilla. Antoivat vain heinää eteen ja lähtivät. Tunteet kävivät kuumina. Naapurit epäilivät toisiaan ryssän kätyreiksi. Osa ei suostunut jättämään kotiaan. Toiset polttivat kotinsa mieluummin kuin jättivät viholliselle. Kaiken kaikkiaan tilanne on ollut sekasortoinen ja epätietoisuus on ollut hermoja raastavaa. Kirja on hyvin tarpeellinen muistutus meille kaikille tapahtumista 70 vuotta sitten.
Teksti: Hevifossiili
John Ajvide Lindqvist, svensk mästare i skräck
Människohamn (Ordfront 2008) är en oerhört välskriven skräcksaga av episka mått geografiskt lokaliserad i Roslagens skärgård. Skärgården och speciellt det hotfulla havet har en på många sätt framträdande roll i berättelsen. Det börjar olyckligt när ett barn försvinner spårlöst; en dyster och hotfull stämning lägger sig över berättelsen. De orealistiska inslagen tilltar alltefter och mot slutet urartar boken till rena splatterscener och undergångsvisioner. På ett plan handlar det om en uppgörelse med den gångna tidens oförrätter men även om dagens ekokatastrof. Människohamn följer den kritikerrosade vampyrskräckromanen Låt den rätte komma in (2004). Författaren John Ajvide Lindqvist har sagt i en intervju att han skriver genre, d.v.s. skräckromaner. I den genren infaller också Hanteringen av odöda 2005, en skräckberättelse av klassiskt snitt om döda som vaknar till liv. Trots sin genreförankring har Ajvide Lindqvist noterats långt utanför genren, t.ex. i form av Selma Lagerlöf -priset för föttarskapet 2008. Att Lindqvists stiliga, stämningsfulla och dramatiska berättelser även har filmatiserats är inte att undra.
John Ajvide Lindqvist berättar om Människohamn på Adlibris sidor:
http://www.adlibris.com/se/product.aspx?isbn=9170373736
Läs mera om John Ajvide Lindqvist på Ordfronts sidor:
http://www.ordfront.se/Bocker/Varaforfattare/JohnAjvideLindqvist.aspx
Text: Kaj Lahtinen
Kirjasto nyt myös FaceBookissa!
Oletko joskus ihmetellyt, miltä kirjaston naama näyttää? Nyt voit katsoa sen tästä osoitteesta. Kaksi viikkoa toimineet Turun kaupunginkirjaston FaceBook-sivut ovat keränneet jo runsaasti faneja. Tule sinäkin mukaan fanijoukkoihin, lue viimeisimmät kirjastokuulumiset ja jätä meille kirjastolaisille viestejä.
Tehdään FaceBookista elävä foorumi, jossa viihtyvät niin asiakkaat kuin henkilökuntakin!
kuva: Turun kaupungin Pressikuvat
Uutuuskirja: Hohdokkaat korut hopeasavesta
Kirja tarjoaa innostavia ohjeita ja ideoita hopeasaven käyttöön korujen ja korupohjien valmistamiseksi – niin aloittelijoille kuin edistyneemmillekin. Pienestä harmaasta savenpalasta saa käsipolttimen avulla puhdasta hopeaa! Materiaalin käsittelyssä ei tarvita kalliita välineitä ja sitä voi muotoilla kuten savea; muotoilu- ja pintakäsittelytekniikoissa tuntuu olevan vain mielikuvitus rajana.
Kirjan voi hankkia luettavakseen Vaski-kirjastoista.
Uutuusesittelyt julkaistaan myös Turun kaupunginkirjaston sivuilla.
Rikos rikoksettomassa yhteiskunnassa
Millaista on ratkaista rikosta yhteiskunnassa, jossa rikollisuutta ei valtion mukaan ole olemassa? Etenkin jos rikoksen tekijänä on julma sarjamurhaaja? Tom Rob Smithin kirjoittamassa Lapsi 44 –kirjassa valtion turvallisuuspalvelun Lev Demidov selvittää julmaa lapsimurhien sarjaa kylmässä Neuvostoliitossa 1950-luvulla.
Muista sarjamurhaajatrillereistä kirjan erottaa hyvin eloisa ja aika ajoin karmaisevakin kuvaus Stalinin ajan Neuvostoliitosta. Päällimmäisenä nouseekin mielestäni esille vainoharhaisuus, koska jokainen voi olla urkkija tai vakooja. Jokainen sana on valittava tarkkaan, sillä jopa oma vaimosi voi ilmiantaa sinut valtion tai Stalinin vastaisista puheista. Oikeuskäsitys on hyvin kieroutunut tässä yhteiskunnassa, koska syyllinen on syyllinen koska valtio niin sanoo. Kuolemanrangaistuskaan ei ole tuntematon käsite, ja sitä jaellaan kentälläkin suhteellisen useasti. Jännitys kumpuaakin kirjassa eniten valtion edustajien uhkailuista ja arvonsa menettäneen Lev Demidovin takaa-ajosta.
Kirjasta itsestään ei kannata paljastaa paljon enempää, sillä uskon että se koukuttaa ensimmäisestä sivusta asti. Kieli on hyvin sujuvaa, ja tarjoaa vähän lukevalle ja kokeneemmallekin paljon purtavaa. Itselläni kirjasta ei tosiaan mieleen jäänyt sarjamurhaajajuoni vaan vainoharhan ja pelon kourissa oleva yhteiskunta. Ehdottomasti upeimpia lukukokemuksia tänä vuonna!
Juha S.
(Tarkista kirjan saatavuus Vaski-kirjastoista)
Viimeisimmät kommentit