Leppoisaa joulua!

Mustan naakan toimitus ja kaupunginkirjaston muu henkilökunta toivottavat blogin lukijoille leppoisaa joulua. Nauttikaa valkoisesta joulusta, jouluherkuista ja yhdessäolosta perheen ja ystävien kesken.  Tavataan taas ensi vuonna!

Ilmari Kiannon talvisota – siviilimiehen sotapäiväkirja

Kirjailija Ilmari Kiannon sotapäiväkirja julkaistiin tänä syksynä  ensimmäisen kerran. Päiväkirja on siviilimiehen näkökulman talvisodan taisteluihin. Kianto oli sodan aikaan jo 63-vuotias eikä osallistunut rintamalla taisteluihin.

Ilmari Kiannon maineikas kirjailijakoti Turjanlinna sijaitsi lähellä talvisodan taisteluja Suomussalmella. Kianto merkitsi muistiin paikkakunnan sotatapahtumia, huhuja, ajatuksiaan ja ihmisten pohdintoja.

Joulukuussa Kianto joutui perheineen lähtemään evakkoon ja jättämään rakkaan talonsa. Hän jätti Turjanlinnaan tyhjään sikarilaatikkoon käsin kirjoittamansa venäjänkielisen tekstin: Venäläiset toverit! Kunnioittakaa ohimennessänne köyhän kirjailijan kotia. Tuolla saari autiona ja huvila itäänpäin muine rakennuksineen. Tästä johtuen Kiantoa tultiin tammikuun alussa 1940 pidättämään sotapetoksen yrityksestä epäiltynä. Häntä epäiltiin venäläisten kätyriksi. Kianto tuomittiin sodan aikana puoleksi vuodeksi kuritushuoneeseen, mutta presidentti Kyösti Kallio armahti hänet myöhemmin.

Sodan aikana omat joukot polttivat Turjanlinnan, joka oli Kiannolle hyvin raskas menetys. Paikallisten asukkaiden tuella Turjanlinna rakennettiin uudelleen, mutta se paloi jälleen yhdeksän vuotta myöhemmin. Mustalainen oli joskus ennustanut Kiannolle, että jos hän rakentaa raunioille, se palaa uudelleen.

Siviilimiehen sotapäiväkirja on mielenkiintoinen, välillä järkyttävä, välillä hauska. Kirjaa ei voinut jättää kesken, se oli kuin jännityskertomus. Välillä oli perheen koiraemo hukassa ja sen pentu vikisi Kiannon repussa maitoa. Seuraavassa hetkessä olivat perheen rouva ja 5-vuotias tytär kadoksissa. Koko kylä oli evakuoitu, mutta rouva ja tytär olivat jääneet ”ryssien” keskelle Kiantoa odottamaan. Evakkoon lähdettiin hirvittävällä kiireellä. Kyläläiset joutuivat jättäämään lehmätkin navettaan oman onnensa nojaan tulipalopakkasilla. Antoivat vain heinää eteen ja lähtivät. Tunteet kävivät kuumina. Naapurit epäilivät toisiaan ryssän kätyreiksi. Osa ei suostunut jättämään kotiaan. Toiset polttivat kotinsa mieluummin kuin jättivät viholliselle. Kaiken kaikkiaan tilanne on ollut sekasortoinen ja epätietoisuus on ollut hermoja raastavaa. Kirja on hyvin tarpeellinen muistutus meille kaikille tapahtumista 70 vuotta sitten.

Teksti: Hevifossiili

Mustaa kehiin

Musta naakka uudisti ulkonäköään ja muuttui mustemmaksi, mutta sisältö pysyy  samana.  Mitäs pidätte?  Naakan toimitus ottaa ilomielin vastaan kommentteja niin ulkonäön kuin sisällönkin suhteen, joten laittakaapa viestejä kommenttilaatikkoon.

John Ajvide Lindqvist, svensk mästare i skräck

Människohamn (Ordfront 2008) är en oerhört välskriven skräcksaga av episka mått geografiskt lokaliserad i Roslagens skärgård. Skärgården och speciellt det hotfulla havet har en på många sätt framträdande roll i berättelsen. Det börjar olyckligt när ett barn försvinner spårlöst; en dyster och hotfull stämning lägger sig över berättelsen. De orealistiska inslagen tilltar alltefter och mot slutet urartar boken till rena splatterscener och undergångsvisioner. På ett plan handlar det om en uppgörelse med den gångna tidens oförrätter men även om dagens ekokatastrof. Människohamn följer den kritikerrosade vampyrskräckromanen Låt den rätte komma in (2004). Författaren John Ajvide Lindqvist har sagt i en intervju att han skriver genre, d.v.s. skräckromaner. I den genren infaller också Hanteringen av odöda 2005, en skräckberättelse av klassiskt snitt om döda som vaknar till liv. Trots sin genreförankring har Ajvide Lindqvist noterats långt utanför genren, t.ex. i form av Selma Lagerlöf -priset för föttarskapet 2008. Att Lindqvists stiliga, stämningsfulla och dramatiska berättelser även har filmatiserats är inte att undra.

John Ajvide Lindqvist berättar om Människohamn på Adlibris sidor:

http://www.adlibris.com/se/product.aspx?isbn=9170373736

Läs mera om John Ajvide Lindqvist på Ordfronts sidor:

http://www.ordfront.se/Bocker/Varaforfattare/JohnAjvideLindqvist.aspx

Text:  Kaj Lahtinen

Kirjasto nyt myös FaceBookissa!

Oletko joskus ihmetellyt, miltä kirjaston naama näyttää?  Nyt voit katsoa sen tästä osoitteesta.  Kaksi viikkoa toimineet Turun kaupunginkirjaston FaceBook-sivut ovat keränneet jo runsaasti faneja.  Tule sinäkin mukaan fanijoukkoihin, lue viimeisimmät kirjastokuulumiset ja jätä meille kirjastolaisille viestejä. 

Tehdään FaceBookista elävä foorumi, jossa viihtyvät niin asiakkaat kuin henkilökuntakin!

 

kuva:  Turun kaupungin Pressikuvat

Uutuuskirja: Hohdokkaat korut hopeasavesta

Kirja tarjoaa innostavia ohjeita ja ideoita hopeasaven käyttöön korujen ja korupohjien valmistamiseksi – niin aloittelijoille kuin edistyneemmillekin. Pienestä harmaasta savenpalasta saa käsipolttimen avulla puhdasta hopeaa! Materiaalin käsittelyssä ei tarvita kalliita välineitä ja sitä voi muotoilla kuten savea; muotoilu- ja pintakäsittelytekniikoissa tuntuu olevan vain mielikuvitus rajana.

Kirjan voi hankkia luettavakseen Vaski-kirjastoista.

Uutuusesittelyt julkaistaan myös Turun kaupunginkirjaston sivuilla.

Rikos rikoksettomassa yhteiskunnassa

Millaista on ratkaista rikosta yhteiskunnassa, jossa rikollisuutta ei valtion mukaan ole olemassa? Etenkin jos rikoksen tekijänä on julma sarjamurhaaja? Tom Rob Smithin kirjoittamassa Lapsi 44 –kirjassa valtion turvallisuuspalvelun Lev Demidov  selvittää julmaa lapsimurhien sarjaa kylmässä Neuvostoliitossa 1950-luvulla.

Muista sarjamurhaajatrillereistä kirjan erottaa hyvin eloisa ja aika ajoin karmaisevakin kuvaus Stalinin ajan Neuvostoliitosta. Päällimmäisenä nouseekin mielestäni esille vainoharhaisuus, koska jokainen voi olla urkkija tai vakooja. Jokainen sana on valittava tarkkaan, sillä jopa oma vaimosi voi ilmiantaa sinut valtion tai Stalinin vastaisista puheista. Oikeuskäsitys on hyvin kieroutunut tässä yhteiskunnassa, koska syyllinen on syyllinen koska valtio niin sanoo. Kuolemanrangaistuskaan ei ole tuntematon käsite, ja sitä jaellaan kentälläkin suhteellisen useasti. Jännitys kumpuaakin kirjassa eniten valtion edustajien uhkailuista ja arvonsa menettäneen Lev Demidovin takaa-ajosta.

Kirjasta itsestään ei kannata paljastaa paljon enempää, sillä uskon että se koukuttaa ensimmäisestä sivusta asti. Kieli on hyvin sujuvaa, ja tarjoaa vähän lukevalle ja kokeneemmallekin paljon purtavaa. Itselläni kirjasta ei tosiaan mieleen jäänyt sarjamurhaajajuoni vaan vainoharhan ja pelon kourissa oleva yhteiskunta. Ehdottomasti upeimpia lukukokemuksia tänä vuonna!

Juha S.

(Tarkista kirjan saatavuus Vaski-kirjastoista)

Ei elämästä selviä ilman latinaa :)

Latina on läsnä kaikkialla.  Kieli on yhä laajasti harrastettu ja elinvoimainen. Nykylatina ei ole pönötystä toogassa laakeriseppele päässä, vaan luo hienostuneen silauksen keskusteluun. Mausta keskustelujasi illallispöydässä vaikka sellaisilla sanataiteen helmillä kuin “Esne iterum ebrius?” – “Taasko sinä olet humalassa?” tai varsin ajankohtaisesti: “Lava manus tua antequam convivatori gratias agis.” – Eli pese kätesi ennen kuin kiität isäntää.

Tutustu vaikka tähän: Veni vidi vici, josta löytyy 450 ajankohtaista sanontaa ja ilmaisua  tilanteeseen kuin tilanteeseen. Turun kaupunginkirjaston kotisivuilta löytyy myös hieno verkkoesittely aiheesta.

 

Teksti: Marie
Kuva: kirjan kansi

Hissun kissun kirjastossa, hassujen kissojen lainastossa

Runohuone kutsuu istumaan

Tiedäthän päivän, jolloin ei jaksa touhuta eikä tohista: ei paistaa eikä pakastaa, ei rassata eikä krapata. Ei ainakaan yli välttämättömän.

Eräänä sellaisena suuntasin kaupungin pääkirjastoon tutkimaan, voiko monen toimen olohuoneessa, tapahtumien ja vilskeen nykykirjastossa, edelleen viettää aikaansa ihan hissukseen, itsekseen ja ajatuksineen.

Uskoakseni tähän kysymykseen kirjaston kulkija löytää vastauksen vain kulmia ja sopukoita mittaillen, kuunnellen ja tunnelmia makustellen.Tällä kertaa tieto ei houkuttanut, vaan suuntasin askeleeni Taiteiden talon sokkeloihin. Löytäisinkö etsimäni Lukusalongin liepeiltä, Runohuoneen kulmauksesta vai kukaties siivilöityvän valon rotundasta?

Pyöreän katon kauneutta

Päivinä, jolloin on liian paljon aikaa tehdäkseen mitään työlästä, voi onneksi istua alas ja tarttua kirjaan. Hengähdin hetken Lukusalongin sohvalla ja silmäilin esillä olevia uutuuskirjoja, luinkin muutamasta rivin sieltä, toisen täältä. Ihmisiä kulki ohitseni, mutta kiireettömyyttä hakenut sai viivähtää paikallaan. Jatkoin matkaani pyöreään rotundaan ja halusinkin vain istahtaa ja katsella kohti korkeuksissa kohoavaa kattoa ja taidetta seinillä.

Lempeän valon nurkkaus

Runohuoneen nurkkauksesta varsinaisesti löysin etsimäni: aforismit ja tilan itselleni. Mietteiden tiivistykset ovat kiehtovia. Ehkä juuri siksi, että vain osa niistä avautuu ymmärrykselle ja aniharvoin toisella lukemalla täysin samanlaisena. Runohuoneen kulmauksessa viivähdin tovin pidempäänkin. Sen rauhallinen ajattomuus puhutteli.

Nykykirjastossakin on edelleen tilaa – paitsi kirjoille, tapahtumien runsaudelle sekä Antti Hopian ja Nina Laakon sarjakuvan muutamille hassuille kissoille – myös ihmisille ajatuksineen. Onneksi.

Teksti ja kuvat: rj

Gestapoa kesäiltaan!

Muistaako kukaan enää 70-luvun lopun tiivistunnelmaista sarjaa nimeltä Maanalainen  armeija (Secret army)? Tarinahan kertoo belgialaisesta vastarintaliikkeestä nimeltä Lifeline, joka auttaa kätkemään Luftwaffen alasampumia lentäjiä ja kuljettamaan heidät turvallisempiin maihin.
Sarjan on luonut  Gerard Glaister, itsekin entinen RAF-lentäjä, joka selvisi yli sadasta lennosta sodan aikana. Jokainen sarjan jakso perustuu tositapahtumiin ja ulkokuvauksia on tehty Brysselissä autenttisilla paikoilla Belgian television avustuksella.

Ensimmäisen tuotantokauden jaksot sijoittuvat brysseliläiseen kahvilaan nimeltä “Candide”, jota pitää Albert Foiret (Bernard Hepton). Lifelinea  johdetaan Candidesta käsin saksalaisten nenän alla. Koko joukko Englannin tuon ajan huippunäyttelijöitä on mukana sarjassa. Varsinaisen inhokin tittelin saa ehdottomasti Clifford Rosen näyttelemä Sturmbannführer Ludwig Kessler!

Tv-sarjalla on omat keskustelusivut täällä

Sarjasta on kirjoitettu myös kirja: Priestner Andy: The complete secret army: An unofficial and unauthorised guide to the classic Tv drama series.

Turun kaupunginkirjastoon on hankittu ensimmäinen tuotankausi. Kausia on yhteensä kolme.
Tilaa oma Gestapoiltasi täältä.

Teksti: Marie
Kuva: Dvd:n kansi