Feeds:
Artikkelit
Kommentit

BibliothecaOletko joskus ihmetellyt, miltä kirjaston naama näyttää?  Nyt voit katsoa sen tästä osoitteesta.  Kaksi viikkoa toimineet Turun kaupunginkirjaston FaceBook-sivut ovat keränneet jo runsaasti faneja.  Tule sinäkin mukaan fanijoukkoihin, lue viimeisimmät kirjastokuulumiset ja jätä meille kirjastolaisille viestejä. 

Tehdään FaceBookista elävä foorumi, jossa viihtyvät niin asiakkaat kuin henkilökuntakin!

 

kuva:  Turun kaupungin Pressikuvat

Hohdokkaat korut hopeasavestaKirja tarjoaa innostavia ohjeita ja ideoita hopeasaven käyttöön korujen ja korupohjien valmistamiseksi – niin aloittelijoille kuin edistyneemmillekin. Pienestä harmaasta savenpalasta saa käsipolttimen avulla puhdasta hopeaa! Materiaalin käsittelyssä ei tarvita kalliita välineitä ja sitä voi muotoilla kuten savea; muotoilu- ja pintakäsittelytekniikoissa tuntuu olevan vain mielikuvitus rajana.

Kirjan voi hankkia luettavakseen Vaski-kirjastoista.

Uutuusesittelyt julkaistaan myös Turun kaupunginkirjaston sivuilla.

Lapsi 44Millaista on ratkaista rikosta yhteiskunnassa, jossa rikollisuutta ei valtion mukaan ole olemassa? Etenkin jos rikoksen tekijänä on julma sarjamurhaaja? Tom Rob Smithin kirjoittamassa Lapsi 44 –kirjassa valtion turvallisuuspalvelun Lev Demidov  selvittää julmaa lapsimurhien sarjaa kylmässä Neuvostoliitossa 1950-luvulla.

Muista sarjamurhaajatrillereistä kirjan erottaa hyvin eloisa ja aika ajoin karmaisevakin kuvaus Stalinin ajan Neuvostoliitosta. Päällimmäisenä nouseekin mielestäni esille vainoharhaisuus, koska jokainen voi olla urkkija tai vakooja. Jokainen sana on valittava tarkkaan, sillä jopa oma vaimosi voi ilmiantaa sinut valtion tai Stalinin vastaisista puheista. Oikeuskäsitys on hyvin kieroutunut tässä yhteiskunnassa, koska syyllinen on syyllinen koska valtio niin sanoo. Kuolemanrangaistuskaan ei ole tuntematon käsite, ja sitä jaellaan kentälläkin suhteellisen useasti. Jännitys kumpuaakin kirjassa eniten valtion edustajien uhkailuista ja arvonsa menettäneen Lev Demidovin takaa-ajosta.

Kirjasta itsestään ei kannata paljastaa paljon enempää, sillä uskon että se koukuttaa ensimmäisestä sivusta asti. Kieli on hyvin sujuvaa, ja tarjoaa vähän lukevalle ja kokeneemmallekin paljon purtavaa. Itselläni kirjasta ei tosiaan mieleen jäänyt sarjamurhaajajuoni vaan vainoharhan ja pelon kourissa oleva yhteiskunta. Ehdottomasti upeimpia lukukokemuksia tänä vuonna!

Juha S.

(Tarkista kirjan saatavuus Vaski-kirjastoista)

Latina on läsnä kaikkialla.  Kieli on yhä laajasti harrastettu ja elinvoimainen. Nykylatina ei ole pönötystä toogassa laakeriseppele päässä, vaan luo hienostuneen silauksen keskusteluun. Mausta keskustelujasi illallispöydässä vaikka sellaisilla sanataiteen helmillä kuin “Esne iterum ebrius?” – “Taasko sinä olet humalassa?” tai varsin ajankohtaisesti: “Lava manus tua antequam convivatori gratias agis.” – Eli pese kätesi ennen kuin kiität isäntää.

Tutustu vaikka tähän: Veni vidi vici, josta löytyy 450 ajankohtaista sanontaa ja ilmaisua  tilanteeseen kuin tilanteeseen. Turun kaupunginkirjaston kotisivuilta löytyy myös hieno verkkoesittely aiheesta.

 

Teksti: Marie
Kuva: kirjan kansi

Lukusalonki kutsuu tutustumaan

Runohuone kutsuu istumaan

Tiedäthän päivän, jolloin ei jaksa touhuta eikä tohista: ei paistaa eikä pakastaa, ei rassata eikä krapata. Ei ainakaan yli välttämättömän.

Eräänä sellaisena suuntasin kaupungin pääkirjastoon tutkimaan, voiko monen toimen olohuoneessa, tapahtumien ja vilskeen nykykirjastossa, edelleen viettää aikaansa ihan hissukseen, itsekseen ja ajatuksineen.

Uskoakseni tähän kysymykseen kirjaston kulkija löytää vastauksen vain kulmia ja sopukoita mittaillen, kuunnellen ja tunnelmia makustellen.Tällä kertaa tieto ei houkuttanut, vaan suuntasin askeleeni Taiteiden talon sokkeloihin. Löytäisinkö etsimäni Lukusalongin liepeiltä, Runohuoneen kulmauksesta vai kukaties siivilöityvän valon rotundasta?

Pyöreän katon kauneutta

Pyöreän katon kauneutta

Päivinä, jolloin on liian paljon aikaa tehdäkseen mitään työlästä, voi onneksi istua alas ja tarttua kirjaan. Hengähdin hetken Lukusalongin sohvalla ja silmäilin esillä olevia uutuuskirjoja, luinkin muutamasta rivin sieltä, toisen täältä. Ihmisiä kulki ohitseni, mutta kiireettömyyttä hakenut sai viivähtää paikallaan. Jatkoin matkaani pyöreään rotundaan ja halusinkin vain istahtaa ja katsella kohti korkeuksissa kohoavaa kattoa ja taidetta seinillä.

Runonurkkaus

Lempeän valon nurkkaus

Runohuoneen nurkkauksesta varsinaisesti löysin etsimäni: aforismit ja tilan itselleni. Mietteiden tiivistykset ovat kiehtovia. Ehkä juuri siksi, että vain osa niistä avautuu ymmärrykselle ja aniharvoin toisella lukemalla täysin samanlaisena. Runohuoneen kulmauksessa viivähdin tovin pidempäänkin. Sen rauhallinen ajattomuus puhutteli.

Nykykirjastossakin on edelleen tilaa – paitsi kirjoille, tapahtumien runsaudelle sekä Antti Hopian ja Nina Laakon sarjakuvan muutamille hassuille kissoille – myös ihmisille ajatuksineen. Onneksi.

Teksti ja kuvat: rj

Gestapoa kesäiltaan!

maanalainen armeija Muistaako kukaan enää 70-luvun lopun tiivistunnelmaista sarjaa nimeltä Maanalainen  armeija (Secret army)? Tarinahan kertoo belgialaisesta vastarintaliikkeestä nimeltä Lifeline, joka auttaa kätkemään Luftwaffen alasampumia lentäjiä ja kuljettamaan heidät turvallisempiin maihin.
Sarjan on luonut  Gerard Glaister, itsekin entinen RAF-lentäjä, joka selvisi yli sadasta lennosta sodan aikana. Jokainen sarjan jakso perustuu tositapahtumiin ja ulkokuvauksia on tehty Brysselissä autenttisilla paikoilla Belgian television avustuksella.

Ensimmäisen tuotantokauden jaksot sijoittuvat brysseliläiseen kahvilaan nimeltä “Candide”, jota pitää Albert Foiret (Bernard Hepton). Lifelinea  johdetaan Candidesta käsin saksalaisten nenän alla. Koko joukko Englannin tuon ajan huippunäyttelijöitä on mukana sarjassa. Varsinaisen inhokin tittelin saa ehdottomasti Clifford Rosen näyttelemä Sturmbannführer Ludwig Kessler!

Tv-sarjalla on omat keskustelusivut täällä

Sarjasta on kirjoitettu myös kirja: Priestner Andy: The complete secret army: An unofficial and unauthorised guide to the classic Tv drama series.

Turun kaupunginkirjastoon on hankittu ensimmäinen tuotankausi. Kausia on yhteensä kolme.
Tilaa oma Gestapoiltasi täältä.

Teksti: Marie
Kuva: Dvd:n kansi

Mökillä ei lorvita !

Lempeille kesäunille

Lempeille kesäunille... jos on aikaa...

Joka paikan höylä Anu Harkki julkaisi keväällä herkullisen kirjan: Unelmien kesäkoti: kierrätä, sisusta, askartele.
    Kukin taplaa mökillä tyylillään, mutta tässä kirjassa ei laiskotella.  1800-luvun lopun mökin pihapiirissä riittäisi varmasti töitä vuosiksi, mutta Anu Harkki käy sisätilojen kimppuun sellaisella tehokkuudella, että lukija ihastuu.
(Livenä tätä valmista muodonmuutosta päästiin
 kurkistamaan viimeviikkoisessa  Kesätila-ohjelmassa.) 

Tuunatut ruusukengät kasvimaalle

Tuunatut ruusukengät kasvimaalle

 Kun mökki alkaa näyttää asuttavalta kolutaan kirpputorit ja löydöt tuunataan osaavissa käsissä aarteiksi: verhot vanhoista lakanoista, saippuat saunaan, paperinukketaulut vanhoihin kehyksiin ym. ym.  Riittääkö lyhyt kesämme kaikkien näiden tuotosten toteuttamiseen? No, onneksi tulee se toinenkin kesä ja uudet puhdetyöt!

Tarkista täältä jos kirjaa on hyllyssä  jossakin Vaskikirjastossa.

Teksti: Marie
Kirjan kuvat

Mökkielämä kutsuu

Mökkielämä kutsuu...

Nythän se sitten on kirjoitettu. Nimittäin opas mökkielämän saloihin kaikille niille nuorille aikuisille, jotka haaveilevat mökkielämästä, mutta ovat jo himpun tai useamman perunavaon verran vieraantuneet multasormisuudesta ja tuulen vihmomista torppien peltikatoista.

 Matkaopas mökille on mukavan jouhevasti kirjoitettu ja humoristesestikin kuvitettu lukuelämys. Ja aivan kuin kevyen huomaamattomasti se tarjoaa lukijalleen tuhdin tietopaketin mökkielämästä ja lähes kaikesta siihen liittyvästä. Miltä näyttääkään mökkimuoti, miksi ulkohuussi maalataan taivaansiniseksi, kuinkas kylillä ollaan tai miten tehtiinkään se tunnelmallinen tuli sinne pönttöuuniin? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin lukija löytää vastauksia ja virikkeitä kirjan sivuilta.

 Itseäni teoksessa viehätti erityisesti kirjoittajan hieman naivistinen, positiivinen ote. Seikkaperäisyydestäkään ei tule rasitetta, kun sitä höystää sopivalla kuvituksella, annoksella maanläheistä ekorealismia ja  kirjoittajan kepeällä kynänjäljellä. Vaikka hänellä onkin mielessään lähinnä kolmikymppisten mökkikärpäsen puraisema sukupolvi, Matkaopas mökille soveltuu kaikille, jotka etsivät käytännönläheistä tietoa mökkielämästä tai haluavat muuten virittäytyä nostalgisiinkin kesätunnelmiin. Tiedätkö sinä, kuinka toimia, jos kylillä toljotellaan mykkinä?

Tarkista täältä jos kirja on hyllyssä  jossakin Vaskikirjastossa 

Teksti ja kuvat: rj

Vain naisille :)

Ja eikun lenkille !

Ja eikun lenkille !

  Tätä on odotettu! Vain naisille tarkoitettua juoksukirjaa. Ei maar, kyllä tämä sopii ihan kaikille :) . Kirsi Valasti on entinen kilpajuoksija, juoksijoiden valmentaja ja juoksukoulujen vetäjä.  Näiden lisäksi hän toimii toimintaterapeuttina ja rentoutusohjaajana.
   Juoksu- ja maratonkirjoja on viime vuosina ilmestynyt runsaasti, mutta useimmat valmennuskirjat ovat ikävä kyllä suunnattu vain miehille.  Tälle kirjalle on siis selkeä tilaus!
    Kirja  paneutuu naisten harjoittelun erityiskysymyksiin hyvin. Harjoitteluohjeita annetaan aloittelijoille ja edistyneille.  Raskauskaan ei estä juoksemista! Kirjaa elävöittävät myös monet naisjuoksijoiden omat henkilökohtaiset kokemukset. Suosittelen lämpimästi kaikille, jotka ovat harkinneet juoksuharrastuksen aloittamista!

Tarkista täältä jos kirja on hyllyssä jossakin Vaskikirjastossa

Teksti: Marie
Kuva: kirjan kansi

Kauhusta kiinnostunut

Halloween (1978)

Halloween (1978)

Elokuvista kun puhutaan niin kauhuelokuvat ovat aina olleet lähinnä sydäntäni. Ensimmäisiä ”kauhukokemuksiani” olivat Evil Dead, Painajainen Elm streetillä sekä Child´s play elokuvat. Kauhugenressäkin on erilaisia alatyylejä, ja näistä minua eniten miellyttävät zombie-elokuvat sekä ns. ”slasherit” eli elokuvat, joissa kauhu kumpuaa sarjamurhaajista.

Klassikoista nousee mielestäni kaksi elokuvaa ylitse muiden : Psyko sekä Halloween. Psyko on slasher-elokuvien esikuva. Hitaalla kerronnallaan elokuva lataa jännitystä, joka laukeaa loppupaljastuksessa. Anthony Perkins hyytää roolissaan, mutta alkuperäisen voimaa oli mahdotonta toisintaa jatko-osissa Psyko 2-4, vaikka Perkins niissä näyttelikin.

Halloween on kenties kaikkien aikojen paras kauhuelokuva. Psykon tyyliin kerronta on hidasta mutta tehokasta murhaajan lähestyessä vääjäämättä elokuvan sankaritarta Laurie Strodea (Jamie Lee Curtis). Ohjaaja John Carpenterin musiikki sopii täydellisesti elokuvan painostavaan ilmapiiriin. Lopun paljastus raivasi taas tietä lukemattomille jatko-osille, joista parhaimpana nousee esiin Halloween H20, jossa Laurie kohtaa vainoojansa jälleen. Jännite murhaajan ja uhrin välillä jatkuu, kuin välissä ei olisi kulunut vuosia lainkaan.

Zombie-elokuvista ykköseksi nousee George Romeron zombietrilogia Night of the living dead (1968), Dawn of the dead (1978) ja Day of the dead (1985). Trilogian arvoa nostaa se, että niihin on upotettu terävää satiiria ja yhteiskunta-analyysiä, esim. keskimmäinen osa pilailee ihmisten kulutushysterialla. Myös maskeeraukset ovat karmeudessaan huippuluokkaa.

Tällä hetkellä on menossa eräänlainen kauhubuumi. Osa tuotetusta materiaalista on luonnollisesti roskaa, mutta helmiäkin löytyy yllättäen joukosta. Esim. Amusement (2009), joka pistää genrekonventiot uusiksi sekä Hatchet (2006), jossa laitetaan ranttaliksi 80-luvun tyyliin, mutta pilke silmäkulmassa. Löytääkseen näitä helmiä on valitettavasti katsottava myös muutamia todella huonoja kauhuleffoja…

Psyko (1960)

Psyko (1960)

Leffatärppejä:

Juha S.

Vanhemmat jutut »