Kirjojen poistaminen on kirjastotyön arkipäivää. Turun kaupunginkirjaston kokoelmiin hankitaan vuosittain kymmeniä tuhansia kappaleita uusia kirjoja, elokuvia, cd-levyjä, nuotteja, aikakauslehtiä ja muuta aineistoa. Suunnilleen saman verran pitäisi poistaa. Kirjastotila on rajallinen, eikä kaikkea voi säilyttää. Aineistoa ei kuitenkaan viskota poistolaatikkoon harkitsematta, vaan poistaminen on järjestelmällistä työtä. Jokaisen niteen kohdalla tarkistetaan sen kunto, lainataanko kirjaa vielä ja onko sitä saatavilla jossain muualla. Suurin osa poistettavista kirjoista on likaisia, rikki, tai niitä ei ole lainattu vuosiin. Osa poistetuista päätyy myytäväksi kirjastosaliin.
Työhuoneessa poistokirjoja on pahvilaatikoittain. Tänään päällimmäisenä lepäävät Hitsausliitosten tarkastukset sekä Metallinsorvarin käsikirja. Kirjat vaihtuvat, mutta laatikoiden määrä ei vähene. Toisinaan kirjoja poistetaan urakalla. Viime kesänä työhuoneen käytävät täyttyivät, mutta pian tyhjenivät poistettavista kirjoista. Laatikoista löytyi hyllymetreittäin haalistuneita muovikansioita, vihkosia ja järkälemäisiä teossarjoja. Poistaako vai eikö? Markkinointioikeudellisen asiamiehen tiedotteet, Kirjanpitolautakunnan antamia lausuntoja, 28-osainen Great Soviet Encyclopedie, ne joutivat mennä. Sen sijaan Åbo hofrätts historia vuodelta 1834 herätti pelkällä olemuksellaan suojelunvaistot: kultaiset kirjaimet nahkaselkämyksessä, kellertävät sivut. Kirjahan oli elänyt jo ihmisen iän kun Turun kaupunginkirjastoa vasta perustettiin. Yli 170 vuotta hengissä.
Täysien poistolaatikoiden päälle kirjoitetaan polttolaitos, tai nykyään useimmiten rouhimo. Sinne vie kirjojen viimeinen matka. Ainakaan ne eivät joudu kohtaamaan loppuaan yksin. Lohduttaisiko niitä tietää, että laatikkopinon vieressä seisoo kirjakärry täynnä taloon saapuneita kirjoja? Siinä ne odottavat käsittelyä ja pääsyä kirjastosaliin. Kirjaston kokoelmat vaihtuvat, mutta niteiden määrä pysyy suunnilleen samana.
Kitti












