Hetki kirjastotyössä: kirjojen poistoista

Kirjojen poistaminen on kirjastotyön arkipäivää. Turun kaupunginkirjaston kokoelmiin hankitaan vuosittain kymmeniä tuhansia kappaleita uusia kirjoja, elokuvia, cd-levyjä, nuotteja, aikakauslehtiä ja muuta aineistoa. Suunnilleen saman verran pitäisi poistaa. Kirjastotila on rajallinen, eikä kaikkea voi säilyttää. Aineistoa ei kuitenkaan viskota poistolaatikkoon harkitsematta, vaan poistaminen on järjestelmällistä työtä. Jokaisen niteen kohdalla tarkistetaan sen kunto, lainataanko kirjaa vielä ja onko sitä saatavilla jossain muualla. Suurin osa poistettavista kirjoista on likaisia, rikki, tai niitä ei ole lainattu vuosiin. Osa poistetuista päätyy myytäväksi kirjastosaliin.

Työhuoneessa poistokirjoja on pahvilaatikoittain. Tänään päällimmäisenä lepäävät Hitsausliitosten tarkastukset sekä Metallinsorvarin käsikirja. Kirjat vaihtuvat, mutta laatikoiden määrä ei vähene. Toisinaan kirjoja poistetaan urakalla. Viime kesänä työhuoneen käytävät täyttyivät, mutta pian tyhjenivät poistettavista kirjoista. Laatikoista löytyi hyllymetreittäin haalistuneita muovikansioita, vihkosia ja järkälemäisiä teossarjoja. Poistaako vai eikö? Markkinointioikeudellisen asiamiehen tiedotteet, Kirjanpitolautakunnan antamia lausuntoja, 28-osainen Great Soviet Encyclopedie, ne joutivat mennä. Sen sijaan Åbo hofrätts historia vuodelta 1834 herätti pelkällä olemuksellaan suojelunvaistot: kultaiset kirjaimet nahkaselkämyksessä, kellertävät sivut. Kirjahan oli elänyt jo ihmisen iän kun Turun kaupunginkirjastoa vasta perustettiin. Yli 170 vuotta hengissä.

Täysien poistolaatikoiden päälle kirjoitetaan polttolaitos, tai nykyään useimmiten rouhimo. Sinne vie kirjojen viimeinen matka. Ainakaan ne eivät joudu kohtaamaan loppuaan yksin. Lohduttaisiko niitä tietää, että laatikkopinon vieressä seisoo kirjakärry täynnä taloon saapuneita kirjoja? Siinä ne odottavat käsittelyä ja pääsyä kirjastosaliin. Kirjaston kokoelmat vaihtuvat, mutta niteiden määrä pysyy suunnilleen samana.

Kitti

Onko Afrikan ainoa mahdollisuus nousta sen urheissa naisissa?

Oli iloista kuulla Ruotsin kuninkaallisten onnellisesta perhetapahtumasta ja saman tien tuntui kummalliselta nimestä käyty keskustelu. Eiköhän kuninkaallisetkin vanhemmat saa antaa lapselleen semmoisen nimen, josta itse pitävät?

Tämä pikku prinsessa on etuoikeutettu lapsi. Mutta niin erilaisiin oloihin täällä synnytään ja vartutaan epäinhimillisissä olosuhteissa. Olen lukenut viime aikoina Liberian ensimmäisen naispresidentin Ellen Johnson Sirleafin elämäkertaa ”Tästä tytöstä tulee vielä jotakin”. Nämä sanat tälle Länsi-Afrikan köyhässä Liberiassa syntyneelle pikku tytölle lausuu muuan vanhus, lasta katsellessaan.

Ellen Johnson Sirleaf kertoo elämänsä tarinan lapsuudesta, nuorena solmitusta, väkivaltaiseksi kehittyvästä avioliitostaan ja erosta, opiskeluun ja lopulta voitokkaaseen kamppailuun presidentin paikasta. Hän kertoo muun muassa pitkän sisällissodan kauheista vuosista ja edellisen presidentin Charles Taylorin politiikasta käyttää lapsisotilaita, joista nuorimmat olivat 9-vuotiaita. Näille pojille annettiin huumeita ja alkoholia, jotka sekoittivat heidän päänsä ja rohkaisivat julmiin tekoihin. Nämä pojat opetettiin pelkiksi tappajiksi ja se tehtiin esimerkiksi niin, että heidät pakotettiin ylittämään syvin tabu elämässään. Heidät pantiin raiskaamaan oma äitinsä ja tappamaan hänet sitten. Mitä rajoja tämän jälkeen jää enää ylitettäviksi, kysyy Johnson Sirleaf. Niinpä. Ja miten nämä nuoret kuntoutetaan uudestaan ihmisiksi, inhimillisiksi toimijoiksi ja kokijoiksi? Siinä riittää haastetta, niin kuin hän joutuu toteamaan.

Tämän kirjan lukeminen on järkyttänyt minua syvästi. Miten pohjattomaksi pahuus voi kehittyä, kun omanvoitonpyynti, ahneus ja valta ja vallassa pysyminen sokaisevat ihmisen? Näissä järjettömissä valtataisteluissa juuri naiset ja lapset jäävät jalkoihin ja kärsivät vanhusten ohella enimmin.  On rikos viedä lapselta lapsuus ja mahdollisuus oppimiseen. Tuntuu niin voimattomalta, mutta toisaalta Afrikassa on näitä upeita, rohkeita naisia, kuten tämä Ellen. Tai ne lukemattomat nimettömät maannaisensa, jotka kannattajan t-paita päällänsä kulkivat kylästä kylään jakamassa hänen kampanjamainoksiaan. Heitä pitäisi voida tukea kaikin tavoin. Vaan täältä etäältä, miten?

Kirjan saatavuus Vaski-kirjastoista

Tarja Nikander

Oikein hyvää ruokaa, osa 6

 

 

 

 

 

 

 

Helmikuussa vinkkaamme suosikki-ruokakirjojamme. Samaan aikaan pääkirjaston tieto-osastolla on ruoka-aiheisia näyttelyitä.

 

Lindholm, Leila: Pala kakkua – ja paljon muuta : yli 200 Leilan suosikkiohjetta. 2010.

Lindholm, Leila: Vielä yksi pala!  : leipää, pizzaa, pastaa ja makeita leivonnaisia. 2011.

Leila Lindholm on ruotsalainen kokki, joka on juontanut useita ruokaohjelmia Ruotsin televisiossa. Hänen tunnusmerkikseen voidaan mieltää suurelliset leivonnaiset, joissa ei säästetä voita eikä sokeria. Tämä onkin yksi syy, miksi reseptit Pala kakkua -kirjassa toimivat niin hyvin. Reseptit ovat klassisia mutta niissä on kirjailijan oma vahva näkemys. Kirjasta löytyy pohjoismaisia klassikkoja, kuten laskiaispulla ja marjapiirakoita, sekä amerikkalaistyylisiä leivonnaisia. Lindholm tekee mielellään lukuisia versioita samasta pohjasta ja kokonainen luku on omistettu erilaisiin kuppikakkuihin ja muffineihin.

Kirjan jatko-osa Vielä yksi pala : leipää, pizzaa, pastaa ja makeita leivonnaisia on rakentunut samalla tavalla – joka luku esittää monta versiota samasta teemasta – tällä kerralla mm. pizzaa, ohukaisia, tortanoa, piirakkaa ja pastaa. Pidimme varsinkin pizzaresepteistä tosi paljon – kirjassa on yllättäen myös makeita pizzoja, esimerkiksi viikuna-suklaapizza. Brownietkin ovat täysosumia niin lapsille kuin aikuisille.

Katso teosten saatavuus Vaski-verkkokirjastosta!

Marja & Kitti

Oikein hyvää ruokaa, osa 5

 

 

 

 

 

 

 

Helmikuussa vinkkaamme suosikki-ruokakirjojamme. Samaan aikaan pääkirjaston tieto-osastolla on ruoka-aiheisia näyttelyitä.

 

Kotiruoka. 2008

Kaisa Isotalon ja Raija Kuittisen päivittämä Kotiruoka on kattava opas ruoanlaittoon ja suomalaiseen ruokaan. Vuoden2008 uudistetussa painoksessa on mukana yli 100-vuotiaan klassikon suosikit sekä uudempia kansainvälisiä reseptejä. Kotiruoan suurin ansio on sen perusteellisuus. Informaatiotulva alkaa etukannen sisäpuolen lautasliinantaittomalleista ja jatkuu tiiviinä runsaat 600 sivua. Kuvia on vain esimerkinomaisesti. Kotitalousopettajien muokkaama teos muistuttaa paikoin oppikirjaa. Lukijaa valistetaan yksityiskohtaisesti esimerkiksi ruoan säilyvyydestä, terveellisyydestä, työvälineiden valinnasta ja oikeasta käyttötavasta. Kirjan avulla voi oppia vaikka teurastamaan, nylkemään ja kalttaamaan kalan, tai säilömään syksyn sadon 16 eri menetelmällä. Laajin osuus kirjasta kuuluu silti resepteille, joista annetaan usein erilaisia valmistusvaihtoehtoja. Reseptien kirjo kattaa kaikki tutut ruokalajit. On puuroja, munakkaita, keittoja, patoja, kastikkeita, suolaisia ja makeita leivonnaisia sekä jälkiruokia. Reseptien loppuun on koottu ruokalajia muuntelevia tai taloudellisia vinkkejä, kuten korvaa osa kaalista hapankaalilla tai huuhdo ja kuivaa vaniljatanko, sitä voi käyttää myöhemmin uudelleen.

Katso teoksen saatavuus Vaski-verkkokirjastosta!

Marja & Kitti

Oikein hyvää ruokaa, osa 4

 

 

 

 

 

 

 

Helmikuussa vinkkaamme suosikki-ruokakirjojamme. Samaan aikaan pääkirjaston tieto-osastolla on ruoka-aiheisia näyttelyitä.

 

Tuominen, Saku: Basta! : italialaisen ruokakulttuurin abc. 2011.

Tuominen, Saku: Aglio & olio : yksinkertaisen pastan A & O. 2007.

Viime vuonna ilmestynyt Basta! :  italialaisen ruokakulttuurin ABC on viettelevän maanläheinen johdatus italialaiseen ruokakulttuuriin, täynnä upeita tummansävyisiä valokuvia, inspiroivia tietoiskuja eri raaka-aineista ja paljon yllättävän yksinkertaisia reseptejä. Sana basta tarkoittaa italiaksi riittää ja se on kirjan reseptien johtolanka – älä yritä liikaa, yksinkertainen on usein parasta. Reseptit ovat hyvin suurpiirteisiä – kirja ei sovi lukijalle, joka kaipaa tarkkaa ohjausta. Usein listataan raaka-aineet kokonaan ilman mittoja. Tämän kirjan seurassa pitää luottaa omaan makuun ja hyviin raaka-aineisiin. Mutta jos uskaltaa lähteä kokeilemaan voi helposti löytää monta suosikkiruokaa, joita voi ajan myötä itse kehitellä.

Sama tekijäryhmä, Saku Tuominen, Tuukka Koski ja Kimmo Kivilahti, teki vuonna 2007 pastakirjan Aglio & olio : yksinkertaisen pastan A & O.  Ystävä joskus suositteli tätä kirjaa sanoilla “kukaan ei saisi laittaa pastaa ennen kun on lukenut sitä”.  Siitä voi tietenkin olla eri mieltä, mutta kirja antaa paljon hyviä neuvoja asioista, joiden merkitystä ei kannata aliarvioida, esimerkiksi eri pastamuodoista, suolan ja veden suhteesta ja eri lisukkeista kuten juustot, tomaatit, öljyt ja yrtit. Ja reseptit ovat yksinkertaisia, inspiroivia ja herkullisia.

Katso teosten saatavuus Vaski-verkkokirjastosta!

Marja & Kitti

Oikein hyvää ruokaa, osa 3

 

 

 

 

 

 

 

Helmikuussa vinkkaamme suosikki-ruokakirjojamme. Samaan aikaan pääkirjaston tieto-osastolla on ruoka-aiheisia näyttelyitä.

 

Kiskola, Marianne: Tofukeittokirja 2005

Ihmiset voi jakaa karkeasti tofun rakastajiin ja vihaajiin. Marianne Kiskolan ja Sanna Miettusen Tofukeittokirjan avulla tofuun on helppo tutustua ja kokeilla kumpaan kategoriaan kuuluu. Kaikissa resepteissä käytetään Suomessa valmistetun Aito Tofu –tuoteperheen tofuja, joita on saatavilla tavallisissa ruokakaupoissa. Makuvaihtoehtoja ovat pehmeä tofu, maustamaton tofu, marinoitu tofu sekä kylmäsavustettu tofu. Kirja esittelee tofun monipuoliset käyttömahdollisuudet. Mukana on salaatteja, pastakastikkeita, eri maiden keittiöistä vaikutteita ottaneita pääruokia, suolaisia ja makeita leivonnaisia sekä jälkiruokia. Kalaa, kanaa tai lihaa käytetään muutamassa reseptissä, mutta pääpaino on kasvisohjeissa. Reseptit sopivat parhaiten arkiruokailuun ja rentoihin juhlahetkiin. Ne eivät ole monimutkaisia, mutta useimmat vievät jonkin verran aikaa. Mukana on muutama supernopea ruokalaji, kuten Vihreää iloa Liguriasta, pastakastike, joka valmistuu soseuttamalla ainesosat monitoimikoneessa. Oma suosikkini Sitrus-tofurisotto sen sijaan vaatii aikaa parhaimmillaan puoli vuorokautta, jos antaa tofumarinadin hautua yön yli.

Katso teoksen saatavuus Vaski-verkkokirjastosta!

Marja & Kitti

Oikein hyvää ruokaa, osa 2

 

 

 

 

 

 

 

Helmikuussa vinkkaamme suosikki-ruokakirjojamme. Samaan aikaan pääkirjaston tieto-osastolla on ruoka-aiheisia näyttelyitä.

 

Kiros, Tessa: Hillasoilta oliivilehtoihin. 2006.

Tessa Kirosin ruokakirjojen kiinnostavuus perustuu kauniisiin valokuviin sekä keittokirjailijan kansainväliseen taustaan. Hän on syntynyt Lontoossa suomalais-kyproksenkreikkalaiseen perheeseen ja asunut mm. Etelä-Afrikassa, Sydneyssä, Ateenassa, Meksikossa ja Italiassa. Hillasoilta oliivilehtoihin – Ruokaohjeita maailmankylästä on kuin ruokaelämäkerta, joka kokoaa yhteen Kirosin ruokaperimän ja seikkailut maailmalla. Kirjailija aloittaa kirjan esittelemällä sukupuunsa ja ripottelee reseptien lomaan henkilökohtaisia muistoja sanoin ja valokuvin. Reseptit on kerätty Kirosille tärkeiltä ihmisiltä ja sukulaisilta. Ruoka-annosten lisäksi kirjassa on valokuvia maisemista ja asetelmista. Kirjassa on ruokia pääasiassa suomalaisesta, kreikkalaisesta, kyproslaisesta, etelä-afrikkalaisesta ja italialaisesta keittiöstä. Osa ainesosista on Suomessa harvemmin käytettyjä, kuten häränliha, kokonainen kana ja kamutjauhot, mutta kirja houkuttelee silti kokkaamaan. Kauniit kuvat, kirjailijan tarinointi ja herkullisenkuuloiset reseptit toimivat varmasti ainakin inspiraation herättäjinä.

Katso teoksen saatavuus Vaski-verkkokirjastosta!

Marja & Kitti

Oikein hyvää ruokaa

 

 

 

 

 

 

 

Helmikuussa vinkkaamme suosikki-ruokakirjojamme. Samaan aikaan pääkirjaston tieto-osastolla on ruoka-aiheisia näyttelyitä.

 

Bergenström, Anna: Makuja ja tuoksuja pähkinäpuun alla. 2009

Makuja ja tuoksuja pähkinäpuun alla on moderni peruskeittokirja, jossa mm. ruotsalainen, ranskalainen ja itämainen keittiö sekoittuvat luontevaksi kokonaisuudeksi. Anna ja Fanny Bergenströmin, äidin ja tyttären, jutusteleva kirjoitustyyli houkuttelee lukemaan kirjaa muulloinkin kuin ruoanlaittohetkinä. Kirjassa on yli 400 reseptiä alkupaloja, pääruokia, salaatteja, leivonnaisia ja jälkiruokia. Luvut on nimetty raaka-aineiden mukaan, kuten avokado, yrtit, piparjuuri ja kardemumma. Useimmissa luvuissa on sekä suolaisia, että makeita reseptejä. Kirjan loppuun on kerätty erilaisia ruokalistoja erilaisia tilaisuuksia varten. Osa resepteistä on helppoja ja yksinkertaisia. Useimmat vaativat jonkin verran aikaa mutta sopivat juhlavampaankin kattaukseen. Resepteissä käytetyt ainesosat löytyvät tavallisista hyvin varustetuista ruokakaupoista ja ovat tuttuja useimmille nykykokkaajille. Tuoreita yrttejä, sitrushedelmiä ja mausteita käytetään paljon, mutta suomalaiseen suuhun sopivasti. Mukana on runsaasti kasvisreseptejä mutta myös lihaa, kalaa ja äyriäisiä. Kuvitus tukee hienosti herkullisia reseptejä.

Katso teoksen saatavuus Vaski-verkkokirjastosta!

Marja & Kitti

Oton elämä

Oton elämä : aikalaisromaani / Claes Andersson
Ottos liv ; suomennos Liisa Ryömä
WSOY, 2011

Otto on äskettäin jäänyt syrjään politiikasta ja kirjoittelee työhuoneellaan elämästään, muistelee lääkärinvuosiaan, rakastumisiaan ja elämää perheen keskellä. Välillä hän soittelee vanhoja jazzkappaleita tai juttelee syvällisiä naapurissa työskentelevän lastenterapeutin kanssa.

Olin muutama kuukausi sitten kirjastolla kuuntelemassa Ottoa aika lailla muistuttavaa Claes Anderssonia, joka kaamosviikonlopun teemaan sopivasti keskusteli kustantaja Marianne Bargumin kanssa unista ja  niiden tulkinnasta, runoista ja rakkaudesta. Välillä maestro luki runojaan, välillä hän siirtyi pianon ääreen; aika kulki siivillä ja tilaisuuden loputtua tunsin päässeeni osalliseksi jostain lämpimästä ja rehellisestä. Poistuin voimaantuneena ja  jotenkin kummasti  hyvinkin tyytyväisenä omaan  pieneen elämääni.

Jotain samanlaista sain tästä kirjastakin. Andersson käsittelee vaikeita asioita; sairautta, vanhenemista ja kuolemaa. Hän on välillä turhautunut, välillä vihainen, eikä anna mitään valmiita vastauksia siihen, miten kohdata  surullinen ruumiin rappeutuminen tai valmistautua ystävien menettämiseen. Mihin perustuu siis se hyvä tunnelma, jota ammennan tästä tekstistä? Piti oikein miettiä, missä salaisuus piilee! En keksi muuta selitystä kuin sen, että on rauhoittavaa, kun pelottavista asioista rohjetaan puhua näin suoraan.

“Otto huomasi myös selkeän muutoksen omissa ‘onnen kriteereissään’. Nuorena hän oli nauttinut ruumiistaan, toistuvista juoksulenkeistään, kuntosalilla käynneistä, pitkistä pyörämatkoista, saunomisesta ja pitkistä uinneista löylyjen välillä, fyysisestä rakkaudesta ja kosketuksista ja kaikkivoivasta tunteesta että ‘on kotonaan ruumiissaan’ ja pystyy nauttimaan kaikista sen tarjoomuksista. Mutta iän karttuessa ja sairauksien lisääntyessä (diabetes, suonenvedot jaloissa, kohonnut verenpaine, sepelvaltimoiden kalkkiutuminen ja kahden ohitusleikkauksen  jälkivaikutukset) ruumiilliset nautinnot olivat huvenneet minimiin. Sen sijaan Otto tunsi suurta tyydytystä, suorastaan ‘onnea’ kun istui säännöllisesti  kirjoituspöytänsä ääressä ja ahersi erilaisten fiktiivisten ja puolifiktiivisten kirjoitusten parissa. Vuosien ja vaivojen lisääntyessä hän oli vähemmän lihaa ja  enemmän henkeä. Tuohan kuulostaa hienolta, Otto ajatteli. Mutta tietysti se on valhetta ja niiden kaikkien riesojen ja vaivojen kaunistelua, joita vanheneminen tuo tullessaan. Vanheneminen, mietti Otto ja tunsi miten raivo nousi hänessä, on itse asiassa helvetinmoista paskaa! Se pitäisi kieltää lailla, siitä pitäisi saada kuolemantuomio!”

Katso teoksen saatavuus Vaski-verkkokirjastosta!

teksti: Erja

Vihan ja rakkauden liekit

Vihan ja rakkauden liekit : kohtalona 1930-luvun Suomi / Sirpa Kähkönen
Otava, 2010, 287 s.

Sirpa Kähkönen kertoo isoisänsä Lauri Tuomaisen elämäkerran, tai oikeastaan vain osan siitä. Sen osan, joka on niin kipeä ja vaikea, ettei isoisä pystynyt sitä itse kertomaan.

Lauri Tuomainen vietti yli seitsemän vuotta elämästään Tammisaaren pakkotyölaitoksessa. Siellä säilytettiin kommunistivankeja 1920-30 luvuilla.

Suomalainen yhteiskunta oli tuolloin jo valmiiksi jakautunut punaisiin ja valkoisiin. Yleismaailmallisesta lamasta johtuva työttömyys herätti levottomuutta työväestössä. Myöskään oikeisto ei ollut tyytyväistä valtion sisäpolitiikan hoitoon. Erityisesti oikeiston isänmaallinen siipi, jota esim. Lapuan liike ja myöhemmin IKL edustivat, oli huolissaan työväestön liikehdinnästä. He vaativat kielletyn kommunistisen toiminnan tiukempaa valvontaa ja kovempia rangaistuksia rikkomuksista kiinni jääneille.

Vihan ja rakkauden liekit on järkyttävä kirja. Ja järkyttävyydessään erittäin tärkeä. Kähkönen on kertonut saaneensa kimmokkeen kirjan kirjoittamiseen lukijakirjeistä. Romaaneissa kuvattuja vastaavia vankilaoloja on helppo pitää vain fiktiona, vaikka niiden perusta on tosiasioissa.

Vaikeneminen tuntuu suurelta vääryydeltä sorrettuja vankeja kohtaan. Toisaalta ymmärrän sen hyvin. Toistuvista väkivallanteoista ja nöyryyttämisestä jaksaa harva puhua. Ja olkoon aatteen palo kuinka voimakas tahansa, jonkinlainen epävarmuus ihmiseen varmasti syntyy jatkuvan lannistamisen tuloksena. Läheisten hiljaisuus selittyy sillä, että he suojelivat vankeja parhaiten juuri vaikenemalla.

Ja toiselta puolen, jos olisi ollut mahdollista nähdä oikeistopropagandan läpi, kuka sellaisessa muilutusilmapiirissä olisi uskaltanut sanoa, että nyt on menty liian pitkälle? Anteeksi pyytämiseen asti rohkeita sankareita ei taida myöskään olla monia.

Olin aluksi pettynyt arkistokorttien rapinaan, joka kuuluu lukiessa taustalla; olin odottanut hieman romaanimaisempaa otetta. Luettuani, mikä kirjailijalla oli kimmokkeena kirjoittamiseen, ymmärrän, että tyyliin on hyvä syy. Lukiessa ei voi unohtaa, että tämä on todella tapahtunut.

Samalla ihailen Kähkösen kykyä siirtyä kauhistuttavasta yksityiskohdasta toiseen ilman minkäänlaista paatosta tai päivittelyä. Kirjan alussa tulee selväksi kirjoittajan syvä tunnesuhde isoisään ja se, kuinka merkittävinä nämä hahmottomat, vaietut asiat ovat kummitelleet suvun elämässä sukupolvesta toiseen. Sen jälkeen paatosta ei tarvita, viimein esiin tulevien tapahtumien painoarvo on musertava jo aivan sinällään.

Sirpa Kähkösen Vihan ja rakkauden liekit oli Turun kaupunginkirjaston verkkolukupiirin kevään viimeinen kirja. Myös monet lukupiiriläisistä pitivät kirjaa vaikuttavana ja tärkeänä. Joku oli kiinnostunut kirjasta myös siksi, että sen laajasta henkilögalleriasta löytyi omia sukulaisia, joku toinen taas vaikuttui vankien puolisoiden osoittamasta uskollisuudesta ja rakkaudesta. Joku sanoi pitäneensä kirjasta erityisesti siksi, että se kertoi historiasta yksilöiden kautta, sukutarinana. Tarinasta poiki myös lukuvinkkejä, itse aioin tämän innoittamana tarttua myös Kähkösen romaaneihin, erityisesti Kuopio-sarja alkoi kiinnostaa.

Verkkolukupiiri jää nyt kesätauolle, mutta aloittaa todennäköisesti jollain tavoin uudistuneena taas syksyllä 2011.  Uudet ja vanhat jäsenet ovat tervetulleita!

Katso teoksen saatavuus Vaski-kirjastoista.

Erja