Hissun kissun kirjastossa, hassujen kissojen lainastossa

Lukusalonki kutsuu tutustumaan

Runohuone kutsuu istumaan

Tiedäthän päivän, jolloin ei jaksa touhuta eikä tohista: ei paistaa eikä pakastaa, ei rassata eikä krapata. Ei ainakaan yli välttämättömän.

Eräänä sellaisena suuntasin kaupungin pääkirjastoon tutkimaan, voiko monen toimen olohuoneessa, tapahtumien ja vilskeen nykykirjastossa, edelleen viettää aikaansa ihan hissukseen, itsekseen ja ajatuksineen.

Uskoakseni tähän kysymykseen kirjaston kulkija löytää vastauksen vain kulmia ja sopukoita mittaillen, kuunnellen ja tunnelmia makustellen.Tällä kertaa tieto ei houkuttanut, vaan suuntasin askeleeni Taiteiden talon sokkeloihin. Löytäisinkö etsimäni Lukusalongin liepeiltä, Runohuoneen kulmauksesta vai kukaties siivilöityvän valon rotundasta?

Pyöreän katon kauneutta

Pyöreän katon kauneutta

Päivinä, jolloin on liian paljon aikaa tehdäkseen mitään työlästä, voi onneksi istua alas ja tarttua kirjaan. Hengähdin hetken Lukusalongin sohvalla ja silmäilin esillä olevia uutuuskirjoja, luinkin muutamasta rivin sieltä, toisen täältä. Ihmisiä kulki ohitseni, mutta kiireettömyyttä hakenut sai viivähtää paikallaan. Jatkoin matkaani pyöreään rotundaan ja halusinkin vain istahtaa ja katsella kohti korkeuksissa kohoavaa kattoa ja taidetta seinillä.

Runonurkkaus

Lempeän valon nurkkaus

Runohuoneen nurkkauksesta varsinaisesti löysin etsimäni: aforismit ja tilan itselleni. Mietteiden tiivistykset ovat kiehtovia. Ehkä juuri siksi, että vain osa niistä avautuu ymmärrykselle ja aniharvoin toisella lukemalla täysin samanlaisena. Runohuoneen kulmauksessa viivähdin tovin pidempäänkin. Sen rauhallinen ajattomuus puhutteli.

Nykykirjastossakin on edelleen tilaa – paitsi kirjoille, tapahtumien runsaudelle sekä Antti Hopian ja Nina Laakon sarjakuvan muutamille hassuille kissoille – myös ihmisille ajatuksineen. Onneksi.

Teksti ja kuvat: rj

Silmäniloa

Uudessa pääkirjastossa ja uudistetussa vanhassa kirjastotalossa on paljon kiinnostavia yksityiskohtia ja taideteoksia.  Minua ovat alusta asti miellyttäneet erityisesti nämä lasten- ja nuortenosaston lumipallolamput.  Ne ovat lystikkäitä ja samalla herkkiä ja niiden ryhmittely on onnistunut.

suosikkilamput

Haastan muutkin kertomaan omista suosikeistaan!

teksti ja kuva: Mari AJ

Tervetuloa Turun kaupunginkirjaston blogiin!

naakka-kuva-DarkoneKirjastoblogi Musta naakka on syntynyt Turun kaupunginkirjaston henkilökunnan halusta jakaa omia kokemuksia ja elämyksiä ja toisaalta esitellä kirjastoa työntekijän näkökulmasta.  Tarkoituksemme on muun muassa kertoa lukukokemuksistamme, esitellä levyjä ja elokuvia, kirjoittaa kirjaston tapahtumista ja muistakin kirjastoon liittyvistä asioista.

Nimensä blogi on saanut Varsinais-Suomen maakuntalinnusta, naakasta.  Sitä pidetään älykkäänä ja sosiaalisena lintuna, joten se sopii hyvin blogimme nimeksi.  Toivomme, että blogi olisi asiakkaiden ja henkilökunnan yhteinen tapaamispaikka, jossa kaikki viihtyisivät.

Tulkaa mukaan kommentoimaan ja keskustelemaan!

kirjasto2-pressikuvat

kirjaston kuva: Turun kaupungin Pressikuvat
naakan kuva: Wikipedia/Darkone