Musiikkiaarteita maakunnasta, osa 1

Kaamos: Deeds And Talks

Kaamos-yhtyeen albumi Deeds And Talks ilmestyi uudestaan tammikuussa 2010. CD on julkaistu Rocket Recordsin ja Warner Music Finlandin yhteistyönä. Turkulaisen progressiivisen rockin/popin merkkiteos ilmestyi alun perin marraskuussa 1977 Matin ja Tepon M&T Productionsin kustantamana. Kaamoksen uusintajulkaisu on odotettu – ja varsin onnistunut. Klassikko on palannut.

Albumi on miellyttävä aikamatka vuoteen 1977. Kitaristi Ilpo Murtojärven sävellykset ovat täynnä ilmaa ja keveyttä, vaikka bändin sovitukset ovat tiukkoja. Samalla soundi on moderni: kenties lähellä samankaltaista ajattomuutta kuin Wigwamin albumit ‘deep pop’ -kaudella. Äänimaailma tuntuu tuoreelta. Tuotanto on hienosti tasapainossa.

Levy on suurelta osin kitaran dominoima, mutta ilman otsaryppyjä. Koskettimista voi havaita sävyjä J. S. Bachin lisäksi Rick Wakemanin (Yes) tai Peter Bardensin (Camel) vaikutuksesta. Deeds And Talksin musiikillinen kauneus ja vaivattomuus tuovat mieleen myös Matti Järvisen 1976 ilmestyneen albumin  Matin levy (uusintajulkaisu Rocket Records, 2007). Molemmissa levyissä on jonkinlaista onnellisuutta ja viattomuutta joka koskettaa. Myös Kaamos-yhtyeen laulaja Johnny Gustafsson tuo progehtavaan  musiikkiin popin tunnetta.

Yhtyeen kokoonpano:
Johnny Gustafsson (laulu, rummut),
Kyösti Laihi (koskettimet, Moog, taustalaulu),
Ilpo Murtojärvi (kitara, taustalaulu) ja
Jakke Leivo (basso)

Lue myös säveltäjä ja kitaristi Ilpo Murtojärven haastattelu.

Tarkista Deeds and Talks -levyn saatavuus Vaski-verkkokirjastossa.

teksti: Tuomas Pelttari

Kent: Röd – rockista elektroniseen

Ruotsalaisyhtye Kent on yksi niistä rockbändeistä, jotka ennakkoluulottomasti ovat ottaneet koneet haltuunsa. Viime vuoden lopulla julkaistulla Röd-levyllään Kent näyttää mallia tulevaisuuden rockmusiikille fuusioimalla yhteen kitarat ja konemusiikin.

Kentin tyylin muutos on sukua muun muassa The Gossipin Music for men (2009) ja Cut & Copyn In ghost colours (2008) levyille, joissa rokkarit ovat ottaneet elektronisemman ilmaisun ilomielin vastaan. Jo edellinen Kentin levy Tillbaka till samtiden (2007) osoitti että yhtyeellä oli koneet mielessä, mutta tuntuu että se oli vain kokeilua verrattuna siihen mestariteokseen, joka Röd on.

Arvosteluja luettuani olen huomannut, että uusi tyyli on ollut erittäin hankala niellä erityisesti vanhoille Kentin faneille, mutta uusiakin on varmasti saatu. Itse en olisi korvaanikaan lotkauttanut vanhalle Kent-tyylille, mutta Tillbaka till samtiden -levyn elektroniset soundit saivat höristämään korviani kyseiselle bändille.

Röd alkaa oudolla haparoivalla kuorolaululla, mutta räjähtääkin elektroniseksi ilotulitukseksi Kentin kitarajuuria kuitenkaan unohtamatta. Jokainen biisi tukee toinen toistaan ja levy on tasaisen loistava ja melankolinen laadultaan. Sinkkuna julkaistu Töntarna on kenties elektronisin biisi Kentiltä ikinä ja toinen sinkku Hjärta koskettaa raastavasti. Kuullaan levyllä myös ihan suoraa tanssibiittiäkin! Aivan selvästi huomaa, että Depeche Modet ynnä muut on kuunneltu. Myönsiväthän miekkoset taannoisessa Rumbassa, että kuuntelivat Rödin teon aikaan jopa teknoakin.

Aivan upea levy ja ehdottomasti viime vuoden parhaimmistoa,  jopa näin vannoutuneen konemusiikkipuristin näkökulmasta. Röd on klassikko, jota voi kuunnella hyvin vuosienkin päästä.

Kentin kotisivut: http://www.kent.nu

Tietoa Kentistä suomeksi: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kent_(yhtye)

Kentin Röd Vaski-verkkokirjaston kokoelmissa

.

Juha S.